Pyhitys

Pyhityksestä

Kirjoittanut Mirkka Tuominen
Jumala kehotti minua (10.10.2013) päivittämään blogejani, joten ajattelin sen tehdä. Hän kehotti minua kirjoittamaan pyhityksestä. Ihminen itsessään ei voi mitään tehdä, ellei hänelle sitä taivaasta anneta, joten rukoilin Jumalaa antamaan minulle viisautta voidakseni kirjoittaa. Aloin rukoillen tutkia asiaa. Kysyin Jumalalta, pitäisikö minun kirjoittaa käyttäen lisäksi sanoja pyhittymisestä, pyhittäytymisestä, vanhurskaudesta, uskollisuudesta, kuuliaisuudesta ja parannuksen teosta - eivätkö nekin kuulu pyhitykseen? Jumala vastasi selkeästi: "Älä kirjoita muusta." (Joskus voimme itse oman päämme viisaudella "hukkua" jopa Raamattuun, koska se on niin laaja kirja; Raamattua tulisi sen vuoksi tutkiakin yhdessä Pyhän Hengen antamin ohjein, ettemme lähde "sivuraiteille", asian viereen, jos Jumala selkeästi sanoo meille, mihin tulisi keskittyä missäkin tilanteessa.) Siksi haluan pitäytyä ja aloittaa juuri Jumalalta saaneestani sanasta eli tutkin nyt sanaa "pyhitys". Tule kanssani löytöretkelle, mitä tuo sana tarkoittaa! Löysin netti-Raamatusta kohdan Roomalaiskirjeestä, luvusta 6, jakeesta 22:
"Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä." Rinnakkaisviite:
1Piet. 1:9: "sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen."


Roomalaiskirje jatkuu tuosta luvusta 6, jakeesta 23 näin: "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Seuraavaksi Pyhä Henki nosti mieleeni Efesolaiskirjeen jakeen 4, luvun 12 kohdan: "tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen" Rinnakkaisviite: Kol. 1:24: "Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta."


Miten me saavutamme pelastuksen ja pyhityksen? Ainoastaan Jeesuksen Kristuksen täydellisen sovitustyön, ristintyön, kautta. Ei ole mitään muuta tietä. On vain Jeesuksen veri, ja Jumalan armosta saamme ottaa omalle kohdallemme pelastuksen. Pelastus ei ole lähtöisin meistä - ei siis hyvistä teoistamme, vaikka niitäkin hyvä on tehdä, mutta ei kuitenkaan pelkän suorittamisen takia tai siksi, että itse yrittäisimme omilla teoillamme taivaaseen päästä. Tosin Raamatussa sanotaan: "usko ilman tekoja on kuollut". Mutta TÄYDELLISIN TEKO on yksin JEESUKSEN KRISTUKSEN RISTILLÄ KUOLEMINEN, meidän syntisten edestä, koska "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. (Room. 5:8) - HUH - Mitä asiaa! Eikö meitä siis pelastakaan se, että taistelemme jatkuvasti lihamme kimpussa, yritämme jalostaa lihaamme, yhä parempiin tekoihin tai huippusuorituksiin? Ehei, ystäväni, emme me itse saa aikaan pelastusta, vaikka mitä temppuja tekisimme. Pelastus tulee "YKSIN USKOSTA, YKSIN ARMOSTA, YKSIN JEESUKSEN KRISTUKSEN TÄYDELLISEN SOVITUSUHRIN TÄHDEN"! Meidät on siis myös pyhitetty yksin Jeesuksen kautta. Hänen verensä kautta meillä on pääsy "kaikkein pyhimpään". Meillä on "luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään." (Hebrealaiskirje 10:19) Hän on meidän syntiemme sovitus. Meidän pitää kuitenkin olla nöyriä, sillä "nöyrille Hän antaa armon" (1.Piet. 5:5, Jaak. 4:6, San. 3:34). Mitä sitten on nöyryys? Se on sitä, että ymmärrämme, ettemme voi omassa voimassamme mitään; vaikka kuinka yrittäisimme olla pyhiä ja puhtaita, se ei onnistu ilman Jeesusta, Jumalaa ja Pyhää Henkeä. Olemme Jumalasta riippuvaisia. Meidän tulee jatkuvasti myös elää parannusta omassa elämässämme todeksi eli katua pahoja tekojamme ja pyytää anteeksi Jumalalta ja mahdollisesti myös henkilökohtaisesti niiltä, joita vastaan olemme rikkoneet. Mutta eiväthän pyhät voi tehdä mitään syntiä? Ystävä rakas: meistä jokainen tekee tietämättäänkin, tahtomattaankin joskus syntiä, vaikka kuinka olisimme ottaneet vastaan pelastuksen vuosikymmeniäkin sitten. Koska emme pysty omassa voimassamme, lihassamme, miellyttämään Jumalaa, meidän tulee valvoa vaellustamme eli jatkuvasti tarkistaa suuntaamme, kurssiamme, olemmeko jo siinä tai edes matkalla siihen uskomme päämäärään, täydelliseksi tekijään: Jeesuksessa tai Jeesusta seuraamassa. Emme saa turvautua omaan voimaamme. Herra on heikoissa väkevä. Jos ystäväni kuvittelet olevasi itsessäsi vahva, se ei ole totuus. Totuus on se, että kun sinä olet JEESUKSESSA, ja Jeesus on sinussa, SILLOIN sinä olet vahva. "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan  heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." (2. Kor. 12:9-10)

Entä, emmekö me pysty olemaan täydellisiä? Eikö meitä kehoiteta siihen: Matteuksen evankeliumissa, luvussa 5, jakeessa 48: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Miten saavutamme täydellisyyden? "Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset." (Jaak. 1:4)

Jaakobin kirje jatkuu luvussa 1, jakeessa 17: "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa." Täydellisyyteen pyrkiessämme täydellisyys tulee siis yksin Jumalan kautta, ei meidän oman erinomaisuutemme ansiosta. Kaikki täydellisyys tulee Jumalan lahjana meille. Jos haluamme tehdä hyviä tekoja, meidän pitää pyytää Jumalalta voimaa tehdä niitä. Hän auttaa meitä kaikessa. Kun haluamme miellyttää Jumalaa ja luemme Raamatun Sanaa, automaattisestikin alamme tehdä hyvää, sillä "tahtonsa mukaan Hän (Jumala) synnytti meidät totuuden sanalla." (Jaak. 1:18) Jumalan Sana, Totuus, tekee meidät vapaiksi vihollisen ja kaikkien orjuuksien kahleista noudattamaan Hänen Sanaansa, elämään Raamatun mukaan.

Meidät on pyhitetty Jumalan Sanalla. "Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta." (Jaak. 1:21-27)
Miten varjelemme itsemme niin, ettei maailma pääse meitä saastuttamaan? Miten suljemme silmämme nykyajan joka puolelta tulevilta houkutuksilta, ylikorostuneelta seksuaalisuudelta, väkivallalta ja muulta pahuudelta? Yksinkertaisesti seuraamalla Jeesusta, keskittymällä Jumalan Sanaan eli Raamattuun ja rukoilemalla Pyhää Henkeä avuksi kaikkeen. Meidän pitää olla jatkuvasti hereillä, valvoa tilaamme, olla valppaina. Emme saa hetkeksikään raueta ajattelemaan, ettei meidän tarvitsisi joka hetki olla syvällisesti yhteydessä Kristukseen. Meillä pitää olla puettuna Efesolaiskirjeen kuudennessa luvussa kerrottu taisteluvarustus kaikkea saastaa vastaan: "ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta." (Ef. 6:14-18)

Tärkeää on muistaa, että pelastus on yksin Jumalan lahja - saamme elää Jumalan lahjavanhurskauden turvin, ja luottaa kaikessa hyvään, rakastavaan, anteeksiantavaan Jumalaamme:
Luukkaan evankeliumi:
18:13: "Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle ARMOLLINEN." !!!

Meillä on siis armollinen, hyvä Jumala, joka ei muutu. Tänäkin päivänä Hän haluaa olla juuri sinulle hyvä - juuri sinulle, joka kamppailet oman syntisyytesi kanssa, vanhan lihallisen luontosi kanssa. Jumala tahtoo sanoa sinulle: "Tule uudestaan kanssani ARMOliittoon! Pysy Minun johdatuksessani. Minun hyvyyteni johtaa sinua parannukseen. Minä näytän sinulle tien."