Monia tunteita, katse kohti Kristusta

Jumala on kehoittanut minua jo monta kertaa viime kuukausien ajan päivittämään blogejani, joten aion tehdä sen nyt... Olen uinut todella syvissä, mustissa vesissä enkä ole aina nähnyt selvästi suuntaa, pitänyt katsettani Jeesuksessa ja Jumalan mahdollisuuksissa elämäni suhteen. Olen kuitenkin erityisesti viime viikkojen ajan alkanut huomata Jumalan puuttuneen elämäni tilanteisiin, joskus väkevällä tavalla. Toisinaan Hän on hiljaa kuiskannut korvaani Hänen tahtoaan, mutten ole aina osannut kuunnella tai ainakaan totella Hänen ääntään. Joskus on todella sattunut henkisesti, kun en ole tarpeeksi ensin kysynyt Jumalan tahtoa asioihini. En ole malttanut kuunnella tarpeeksi. Olen kiirehtinyt asioita, joita ei olisi pitänyt kiirehtiä. Olen luullut Jumalan puheeksi omia itsekkäitä toiveitani ja haaveitani. Olen tarrautunut liikaa joihinkin ihmisiin ja luullut heidän pystyvän auttamaan minua, kun minun olisi pitänyt käsitellä itse omat tunteeni ja traumani, vain ammattilaisten kuten psykologin ja diakonin kanssa. Kaikesta on seurannut sekamelskaa, henkistä ahdistuneisuutta ja surua. Mutta olen saanut uuden alun jälleen - tällä kertaa aion rauhassa miettiä ennen kuin toimin. Mietin ennen kuin sanon tai lupaan mitään. Tahdon tehdä Jumalan tahdon elämässäni. Etsin, kunnes löydän oman suuntani ja omat tehtäväni. Osan tehtävistäni olen jo löytänyt. Osa suunnastani on vielä hukassa, mutta uskon Pyhän Hengen johtavan oikeat ihmiset ja tilanteet eteeni, juuri oikealla hetkellä. 
Siunausta kaikille. T. Mirkka